tiistai 8. huhtikuuta 2014

Bruno Nicolai: Tutti i colori del buio (Soundtrack-haaste 2/169)

Kohti tuntemattomia vesiä! Toinen Stunning Soundtracks For Trashy Movies -listan nimikkeistä on vielä minulle vanha tuttu, hyvin Rosemaryn painajaista muistuttavan Sergio Martinon giallon vänkä soundtrack.



Nicolain levyä olen soittanut todella paljon, levy on ollut iTunes-kirjastossani syksystä 2007 asti. "Omistamani" versio on uusintapainos-cd, jossa on alkuperäiseen Gemellin julkaisuun verrattuna paljon ekstraa. Jännästi genre-elokuvien soundtrackien cd-painoksetkin saattavat olla niin pieniä, että ne myydään loppuun muutamassa vuodessa. Discogsissa tuosta italialaisesta Digitmoviesin julkaisusta joutuisi pulittamaan vähintään 60 euroa, tällä hetkellä ainoa kaupan oleva kopio menee yli tuplasti sen yli. Tilasin juuri Finders Keepersin uuden vinyylijulkaisun, joka näyttäisi suurin piirtein menevän yksiin alkuperäisen lp-julkaisun kanssa. Oletettavasti uusi painos (jonka painosmäärä kuulemma on vain 500 kappaletta) ei loppunut vielä kokonaan vaikka verkkokaupassa tällä hetkellä lukeekin out of order, vaan levyä tulee myyntiin taas virallisena julkaisupäivänä 21.4.2014.

Elokuva (englanninkieliseltä käännökseltään All the Colours of the Dark) oli ensimmäinen valkokankaalta näkemäni giallo, kiitokset vain Night Visions -festareille. Röpöiseltä 16mm printiltä käsin elokuva näytti todella mystiseltä, vaikka ääniraita taisi ollakin jo ajan ja käytön kärsimä.

Bruno Nicolaita sanotaan vara-Morriconeksi ja ties kenen varahepuksi milloinkin, mutta hänen tuotantoaan ei kyllä sovi väheksyä. Tutti i colori... on täynnä kimeän hakkaavaa klaveeria, arvuuttelevaa bassorytmiä, italosoundtrackien vakioääni Edda Dell'Orson hunajaisia vokaaliosuuksia sekä lopulta mysteeristä painajaiseksi paisuvia viiltäviä äänimassoja. Ja tietenkin mainitsematta ei voi olla Alessandro Alessandronin (tunnettu paremmin säveltäjänä) sitar-osuuksia. Soundtrackissa on pelkistetty, jopa välillä tavanomaiselta vaikuttava parilla instrumentilla rakennettu rytminen pohja, jonka päällä silputut (ja usein kaiutetut) lisäkerrokset luovat elokuvan psykedeelisen tunnelman.

En ole katsonut elokuvaa pitkään aikaan, mutta ole ihan varma onko syytä edes hoputtaa itseään, minulla ei ole mitään muistikuvaa josko elokuvassa scorea on pätkitty ees taas tai muuten rikottu kappaleiden luonnollista kehittymistä. Saatananpalvojat naapurissa ja Edwige Fenech luonnollisesti kiinnostavat jo ihan tarpeeksi. Soundtrack-listalla Fenechia ja Nicolaita on vielä useampi nimike.

Pidemmän Sabban kajahtavista kelloista ja vokaaleista tuli muuten kyllä Morricone mieleen, nimenomaan Huuliharppukostajan mahtipontiset nostatukset vokaalien avulla. Levyn kappaleiden nimistä on vaikea pysyä perässä, koska cd-versiossa on kolme Sabbaa, viisi Magico Incontroa ja neljä Insidiaa, ilman mitään lisäerottimia. Onneksi sentään kappaleiden pituudet vaihtelevat, saman teeman varioinnista kun on kyse.

Soundtrack-listan seuraava nimike onkin sitten ihan täysin outo, toivottavasti sen löytäminen kuunneltavaksi ei ole täysin mahdoton tehtävä!

Hämmentävästi Youtubesta on tullut nykyisin todella hyvä lähde erikoisempien julkaisujen etsimiseen, mm. Bruno Nicolain hieno Tempo Sospeso mainos/kirjastomusiikkilevy löytyy kuunneltavaksi suit sait, vaikka levy itsessään taitaa olla suhteellisen vaikeasti löydettävissä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti