tiistai 24. heinäkuuta 2007

Oho

Pahoittelen paitsi edellisen kirjoituksen loppulässähdystä (en sitten päätynyt kertomaan oikein mitään), myös huomaamattomuuttani blogin asetusten suhteen. Laitoin kommentoinnin päälle, karsimatta ketään pois.

maanantai 23. heinäkuuta 2007

Analyysin tuloksia: Kultainen moottorisaha




Teksasin Moottorisahamurhaaja on kuin tiivistys elokuvapuheista Suomessa 80-90-lukujen vaihteessa, videolaista ja sen ympärillä pyörineestä keskustelusta elokuvien väkivallasta. Elokuva tulee niin monessa paikkaa esille ja monilla nimillä (typoilla ja väärin suomennettuna), että sen voi ilmaista olevan koko sensuuri- ja väkilvaltakeskustelun ydin.

Keskustelu videosensuurin tarpeesta alkoi Suomessa muiden maiden jälkimainingeissa, isoimpana puheiden käynnistäjänä toimi Iso-Britannian sekoilut "video nasty"-listojen ja kristittyjen bannivaatimusten kesken - luullen että yksittäisiin murhiin ja pahoinpitelyihin oli syypäänä tekijöiden näkemät elokuvat enemmän kuin tekijöiden jo aiemmin seonnut mieli. Suomessa ei sentään vaadittu "pahojen elokuvien listaa", mutta samanlainen (mutta tiukempi) videolaki säädettiin 1986 (voimaan seuraavana vuonna). Ja Teksasin moottorisahamurhaajan lainaaminen alkoi...

Harmi etten ole nähnyt mistään ohjelmapätkää videoväkivalta- keskustelusta vuosien takaa, johon oli leikattu kaikkien sillä hetkellä saatavien goreleffojen parhaat kohdat irti kontekstistaan ja tietty mahdollisimman sairaan näköiseksi yhdistelmäksi: "lapset, sulkekaapa ne silmät seuraavaksi kahdeksi minuutiksi". Taatusti samalla tavalla, miten Rikosraportin Saatananpalvontajuttuun oli liimattu Prodigyn hurjannäköistä laulaja Keith Flintia täysin irti kontekstistaan ja omasta musiikkityylistään. Moottorisahamurhaajaamme nimittäin käytettiin melkein samalla tavalla aina esimerkkinä "pahasta kauhuelokuvasta, joka tulee kieltää ikuisiksi ajoiksi". Aika pitkään, ja elokuvatarkastamon johtajan vaihtumiseen kestikin, että elokuvan sai nähdä laillisesti kankaalta.

Moottorisahamurhat. Verikosto. Labalalaa. (aivokatko)

Kultainen moottorisaha oli Gorehound- lehden palkinto vuosittain työstä uuden elokuvatarkastuslain puolesta. Ed Gein olisi ollut varmasti ylpeä, jos olisi tiennyt mihin hänen äidinkaipuunsa johti populaarikulttuurin puolella.

Niin, ja alkuperäinen elokuva kannattaa katsoa aina. Siinä on hyvä tarina, tyly lopetus, upea musiikki ja omalaatuinen kuvaus. Uusversioille en anna mahdollisuutta (vaikka tahtoisinkin nähdä kakkososan alkuperäiseen elokuvaan, jossa taas ei ole mitään haudanvakavuutta jäljellä). Ja Deranged.

Voisin jatkaa tästä vielä ikuisuuksiin, mutta nukkumaankin olisi päästävä, vieläpä herättävä ennen puolta päivää.

torstai 19. heinäkuuta 2007

Tekemättömyyden sietämätön...sietämättömyys

Aikataulun ja rahahanan sulkeutuminen kolkuttavat jo ovella. Arvatkaapa vain montako sivua on työstettynä? 23.

Osa on toki helppoa työstettävää, referoi muistiinpanoja, kirjoita mietteet ylös, naputtele vuosilukuja ja kvantitatiivista dataa. Osa on valitettavasti myös sellaista, jonka jäsentämisestä minulla ei ole tietoakaan ja jonka lähteet olen käynyt läpi viimeksi yli vuosi sitten. Vuosi on muutenkin muuttunut ihan järjettömäksi ajan pituudeksi: ennen se oli hirvittävän pitkä aika, mutta tämän hermoilun alla vuosi on muuttunut paperilennokiksi joka lyssähtää nenälleen eteeni.

Teoriaosuus pelottaa, analyysiosuus samaten. Jälkimmäisestä on sentään jo jonkinmoinen hatara runko, joka tosin taitaa mennä vielä kerran uusiksi parempien ideoiden iskiessä. Teoriaosuuden yhdestä osasta kihelmöin innosta (sain mahdollisuuden ja idean kirjoittaa alaluvun kauhu-termin ja kauhuelokuvan essentian problemaattisuudesta ja sen suhteesta kirjoitusdiskursseihin) ja toinen tuntuu kuristavan kurkkuani (en ole kirjoittanut sanaakaan teorian peruskivestä, diskurssista ja diskurssianalyysistä).

Ja kaiken lisäksi tunnen pahoinpiteleväni tällä hetkellä sivusta katsomaani elokuvaa, All about Evea.

On vielä mainittava, että sain hankitettua itselleni uuden tietokoneen. Rakastan tämän äänettömyyttä ja nopeaa toimivuutta! Ainoita ongelmia tuntuu olevan sovellusten rassaaminen käyttökuntoisiksi, esimerkiksi en ole onnistunut säätämään NeoOfficeen (niin, siirryin mäkkirintamalle) oikolukua tai tavutusta. Soikko ei joko toimi kunnolla tai en ole osannut säätää sitä toimimaan.

Sivussa on toki tapahtunut muutakin gradujohdannaista, kuten elokuvien katsomistahti on hiipunut melkein olemattomiin. Kuitenkin sentään katson elokuvia päivittäin, mutta välipäiviä saattaa tulla liiaksikin, eivätkä ne johdu gradun työstämisen kiireydestä. Uupuminen stressaamisen alle on ollut paikoitellen aivan sietämätöntä. Lisäksi siis opintotukikuukauteni ovat nyt loppu, joten yritän etsiä sivussa sopivaa työtä, mikä on välillä melko hirveää. Paitsi että masentuisin huonoista työpaikkavaihtoehdoista ja uupumaan jäävistä vastauksista mahdollisilta työnantajilta, vuokratyöfirmojen nettisovellutukset ovat välillä täysin käyttökelvottomia ohjelmia. Puhumattakaan siitä, että vihaan "anonyymeja" työnantoja, joista ei saa selvää edes mitä töitä on tarjolla. Voisiko joku perustaa sen "Reilukerho"-välitysfirman työntekijöille, jotka tahtovat oikeasti hyviin paikkoihin töihin?

Valitusta sikseen, ajattelin taas huomenna (yrittää) tehdä töitä.


(Nita Naldi The The Commandments:n alkuperäisversiossa)