keskiviikko 27. lokakuuta 2010

NIght Visions (Maximum Halloween) - festivaalibingo

Syksyinen NV-festivaali alkaa tänään omalta osaltani Jussi Parviaisen Harmagedon-gaalanäytöksellä, jatkuen huomenna eksploitaatiodokkarilla, perjantaina 3d-häröilyllä ja lauantai - sunnuntai -välinen yö menee kokonaisuudessaan leffojen tapittamiselle.

Tänä syksynä elokuvavalikoima näyttää päällisin puolin aiempia vuosia onnistuneemmalta, kuonaa toki näyttäisi olevan mutta sen määrä myöskin tuntuisi olevan aisoissa. Viiden päivän täysfestivaaleille en kuitenkaan kyennyt, ehkä jonain tulevana vuonna jos valikoimassa ei ole yhtään karsittavaa kuonaa.

Festaribingon rivistö näyttää omissa lipuissani tältä:

ke: Finlandia-gaala: HARMAGEDON

to: MACHETE MAIDENS UNLEASHED

pe: PIRANHA 3D

la-su:
HITCH-HIKE
MACHETE
BRAIN DAMAGE
HERSHELL GORDON LEWIS - GODFATHER OF GORE
SILENT NIGHT, DEADLY NIGHT
HAEUNDAE: THE DEADLY TSUNAMI
KING FRAT

Sunnuntaina on varmasti viimevuosien tapaan armoton horkka ja hervotonta keskustelua elokuvista.

maanantai 16. elokuuta 2010

"Kultti" elokuvista

Elokuvajournalien eräs suosikkini, Bright Lights Film Journal, julkaisi juuri uusimman versionsa*. Tekstien joukossa oli mielenkiintoinen näkökulma kulttielokuvien määrittelyyn, missä tosin ei onneksi päästä mihinkään konsensukseen. Kultti kun ei määrittelyjä kumartele, pakenee lähinnä kuin saippuapala suihkun lattialla.

http://www.brightlightsfilm.com/69/69cult_bentleybaker.php

Bentley-Baker saa aikaiseksi siis listan, jonka kohtia täyttämällä elokuvasta tulee kulttia, muttei kuitenkaan varmasti vaan lähinnä prosentuaalisesti enemmän tai vähemmän. Harmikseni viittausta Danny Pearyn tekemiin listauksiin kulttielokuvista ei näy, mutta artikkeli on pätevä tuollaisenaankin. Epästabiilia termiä voi mielestäni käsitellä vähän kevyemminkin, tai parempi sanavalinta olisi kai valikoivammin. Tärkein pointti kuitenkin omasta mielestäni jää vähän itsestäänselvyytenä varjoon, mutta jota on painotettava nykyisin paskojen mainoslauseiden aikakautena: kultti ei ole mainostermi.

Tarkoitan sitä, ettei kulttielokuvaa voi luoda markkinointiosastolla hakemaan lisää katsojamääriä ja hajanaisia katsojakuntia mitä kultin ympärillä kiertää. Ehkä sittenkin pitäisi erotella markkinoinnin tuottama "kultti" ja aito, mikäli sellaista pystyy määrittelmään, teatterikierroksen jälkeen syntynyt kulttielokuva. Sanoisin myös, ettei kulttielokuva voi olla hyvin menestynyt, mutta koska kultista saattaa tulla julkaisunsa jälkeen tuottoisa elokuva/tuota ei sekään ole varsinainen määritettä rajaava termi. Hapuilen itsekin määrittelyssä, koska määriteltävä hylkii tarkkoja rajoja. Kuten kunnon vastakulttuurin pitääkin tehdä.

*)versio? Journali julkaisee kirjoitukset "lehtinä" joilla on järjestysnumerot, mitenkä ihmeessä tuon kääntäisi sopusuomelle?

maanantai 5. huhtikuuta 2010

"" kirjoittaa elokuvista!

Pitäisikö elokuvista yleensäkään edes kirjoittaa? Mainostaa niitä vaiko purkaa elokuva palasiin ja koota se uudelleen toisella liimalla?

Olen itsekin kirjoittanut muutamia elokuva-arvosteluja opiskeluaikanani ja sen jälkeekin vielä harvemmin, mutten ole koskaan varsinaisesti tahtonut tehdä sitä työkseni. Pyrin kuitenkin jokseenkin pitämään itseni perässä elokuvajournalismin hajussa, pysymään perässä alan muutoksissa. Toisin sanoen siis luen ihan samat nettiartikkelit kuin kuka tahansa muukin joka etsii ilmaislehdistä ja sanomalehtien nettisivuilta juttuja elokuvista. Paino sanalla "juttuja", varsinaista elokuvajournalismia, joka tutkisi elokuvaa itsessään eikä vain siihen liittynyttä teollisuutta ja ilmiöitä (etenkin tähtiä) ei ole enää suomalaisissa lehdissä.

Kirjoittamisesta itsestään on muotoutunut minulle myllynkivi, jota ei jaksa enää vetää perässään. Ei ainakaan sen nykyisessä muodossaan. Keskustelu elokuvakirjoittamisen trivialisoitumisesta lyhyiksi juonitiivistelmiksi ja toisaalta muusta keskustelusta erakoituneiksi syväanalyyseiksi on muuttunut täysin turhaksi nokitteluksi. Viittaan lähinnä Filmihullu-lehden erakoituneeseen linjaukseen, jonka arvostelut omasta mielestäni ovat nekin tasoltaan nykyisin kovin popularisoituneita, sekä Elitisti-nettilehden kolumnikirjoitukseen johon eräs ison lehden kriitikko otti kiinni (linkki).

Keskustelussa kriitikko pönkittää omaa asiantuntemustaan ja mollaa "harrastelijoiden" tietämystasoa elokuvahistorian oikesta klassikoista. Onko tämä nyt sitten mitenkään oikein? Oikea kriitikko kirjoittaa painettavan lehteen pika-arvionsa ja mollaa sivussa harrastelijoiden arvosteluvaltaa joiden tekstit ovat pidempiä ja laajempia. Eikö sen virallisen arvostelijan pitäisi olla kiinnostunut liki kaikesta, ei vain siitä mitä Elokuvan historian sivuille on painettu? Olla kiinnostunut kaikesta siitä, mikä laajentaa Elokuvan tajun ymmärtämistä? On varsin simppeliä ylenkatsomista jättää jotain huomiotta, koska arvostelijan mielestä joku lempitekijä on jo tehnyt elokuvan joka kuvaa täydellisesti kaikkea.

Omat kymmenen senttiäni tähän keskusteluun olisi ollut ylenkatsovien arvostelu. Elokuvakritiikkiä missään suomalaisessa päälehdessä tuskin enää on, painopiste on muuttunut elokuvajournalismin puolelle. Elokuvakritiikin pitäisi kuitenkin jaksaa pysytellä elossa, sen tarve ei kuitenkaan ole kadonnut. Vähentynyt ehkä, koska lehtien uutisointi elokuvista vastaa eri tarpeeseen kuin keskustelu elokuvien sisällöstä. Toisaalta on journalismi (valitan jos käytän termiä väärin) joka kertoo elokuvien tulemisesta ensi-iltaan ja elokuvateollisuudesta, sitten taidepuolelle kuuluva elokuvakriitiikki ja vielä kolmantena ilman omaa tukialustaa oleva elokuvakirjoittaminen, joka saattaa olla yhdistelmä kahta edellistä kirjoitustapaa tai keskittyä olemaan kriittistä ilman varsinaista teoreettista referaattikehystä ja kertoa elokuvasta olematta ensi-ilta- tai juoniautomaatti. Kaksinasettelu saisi olla jo ohi.

Varsinaisesti alun perin tarkoitukseni oli kirjoittaa etääntymisestä nykyisestä elokuvajournalismista ja kritiikistä, olen tosin myös erkaantunut muoviseksi ja toisaalta myös hyvin kovaksi muuttuneista elokuvapiireistä. Pienen piirin leffafestivaalit valitettavasti tuntuvat muuttuvat julkisuushakuisiksi, isommiksi ja pahvisiksi tapahtumiksi, toisaalta en pidä elokuvapiirien minimalistisuudesta ja samojen tyyppien kieppumisesta joka paikassa. Mutta pieni maa, minkäs mahdat? Tosin muuallakin tuntuvat harvat nimet saavan enemmän painoa mielipiteilleen, maasta tai alasta riippumatta.