Pitkästä aikaa - tai ei nyt niin pitkästä aikaa, viimeisin kirjoitukseni on heinäkuulta - kirjoitin jotain julkisemman bloggauksen tapaista Nörttityttöihin (tätä blogia ei tietenkään lue kukaan muu kuin vahingossa Twitterin kautta linkattuna):
Nörttitytöt kesäretkellä Elävän kuvan museolla
Elävän kuvan museo on todella kiva paikka jos tykkää
a) pimeästä
b) vanhoista elokuvista
c) tekniikasta - mutta perhana vie museo on luultavammin pistämässä tämän hetken tietojen mukaan lapun luukulle, koska Kansallisen audiovisuaalisen instituutin resurssit ovat mitä ovat. Pienen kävijämäärän paikalle on vaikea keksiä rahoitusta jos nykyisen toimitilan vuokrasopimus on hintatasoltaan noin neljänkymmenen vuoden takainen. Eikä luonnollisestikaan mistään Helsingistä löydy samaan hintaan museolle kelpaavia paikkoja, mikä ei olisi oletettavasti peltihalli tai puuvaja.
Käykää siis ihmeessä katsomassa liikkuvan kuvan ihmeitä vielä kun voitte! Vanhat elokuvaprojektorit ovat todella kauniita, museolla voi katsella lyhytelokuvia suomalaisesta elokuvahistoriasta, animaatiotyökaluja, kaikenlaista rekvisiittaa, vanhan Kino-Palatsin kattokruunua ja esielokuvallisia härpäkkeitä. Jos museohenkilökunta on suotuista, vanhaa pläräkonetta nyrkkeilymatsista saattaa päästä jopa itse pyörittämään.
