Euron juustot ja muita elokuvasuosituksia

Oli ilo huomata fb-ryhmän kautta että iTunesiin on putkahtanut euron vuokraelokuvia, eivätkä ne kaikki ole ihan mitättömiä. En yleensä vuokraa kuin poikkeustapauksissa elokuvia etenkään nettipalveluista (haloo, vuosi 2019 huutelee), lähinnä varaan kirjastosta uudempia leffoja ja kahlaan läpi striimipalveluja joihin minulla on sillä hetkellä tilaus voimissaan.

Blockbusteria en ole muuten käyttänyt kertaakaan ilman Night Visionista saatuja vuokrauslippuja ja viime kerralla taisi jopa jäädä kaksi jo vuokrattua elokuvaa katsomatta sekä myös useampi lipuke käyttämättä. Väittäisin jopa että ihan kaikkea ilmaiseksi kahmottua ei oikeasti tee edes mieli katsoa. Asiaa ei myöskään auttanut että Blockbusterin Apple TV -sovellus on (tai oli aiemmin) ihan susi, striimi pätkii ja jää jopa jumiin loopille esimerkiksi jo alkutekstien kera. Pöytäkoneelta tv-näytölle vedettynä esitys ei pätkinyt, mutta tekstitysten kanssa piti olla kieli todella keskellä suuta: useamman tekstityksen synkka elokuvan kanssa kompasteli ja jossain elokuvassa tekstitys jopa pomppasi kieleltä toiselle.

Valikoima ja laatu iTunesissa on ehkä hivenen turvallisempaa kuin muissa elokuvavuokraamoista, mutta sieltäkin löytyy eurolla esimerkiksi Bumblebee-elokuvan nimellä kalasteleva Bumblebees, joka lienee tasaisen täryjyrämäistä Asylym-laatua. Asylum on tehnyt rutosti suoraan videolle -tyylillä halpatuotantoelokuvia jotka perustuvat siihen että niiden nimi on lähellä jotain vähän parempilaatuisempaa (tai edes kalliimpaa) elokuvaa. Copycatin juoni saattaa olla vähän sinne päin, mutta kuitenkin ihan jotain muuta. Tälle suhmuroinnille on keksitty onneksi oma termi, mockbuster! Wikipedian Asylum-filmografia jopa listaa jokaisen tuotoksen alkulähteen.

Vähän parempiin euron juustoihin palataksemme, iTunesista löytyy viime vuonna valmistunut, ilmeisesti IMDb-arvosanan mukaan aika keskinkertainen Robert Mapplethorpe -filmatisointi Mapplethorpe (siellä olisi tarjolla myös taiteilijadokumentti, mutta normaalihintaisena). NV:ssä pyörähtänyttä Assassination Nationia on moni kehunut, nyrkkeilijäbiopicciä Prayer Before Dawn (löytyy muuten myös Netflixistä) jopa Kinnunen kolumneissaan.

Eurolla saa jopa kunnon pyöritystä Gaspar Noén Climaxissa sekä pienen budjetin tieteisleffassa Prospect joka oli omia suosikkejani* edellisen vuoden NV:stä. Tekstitysten kanssa elokuvasta saa vielä enemmän iloa kuin festivaaleilla paikoitellen epäselvää dialogia arvuutellessa.

Sitten niihin toisiin, normihintaisiin elokuviin, joista tällä hetkellä tietty kannattaa katsoa juuri R&A:han tulevia. Valikoimasta löytyi ainakin dokumentti Hail Satan?, jonka pitäisi olla hauska katsaus The Church of Satanin historiaan. Olettavammin varmaan muutama muukin, harmillisesti tänä vuonna ei taida olla kk-maksullisissa striimipalveluissa mitään festarileffoja. Joanna Hoggin Exhibition käväisi Mubissa jo useampi kuukausi sitten, sen mahtavuuden perusteella uskalla suositella R&A:ssa olevaa ohjaajan uusintakin elokuvaa. Sekä tuota vanhempaa tietenkin.

No, elokuvien katsominen kannattaa aina. Tai ainakin melkein joka kerta.

Kaikki mainitut vuokranimekkeet löytyvät muuten helpoiten Justwatchin hakupalvelun kautta.

*) Prospect perustuu muuten samannimiseen lyhytelokuvaan, joka on nähtävissä Vimeossa.

Maksimaalisen minimalistinen tilastopäivitys!

Ehkä joskus olen maininnut että pidän kirjaa katsomistani elokuvista? Olen kirjoittanut vuoden 2004 syksystä lähtien päiväkirjaa ensimmäistä kertaa katsomistani elokuvista. Aluksi pieneen muistikirjaan johon pitkät nimikkeet välillä mahtuivat vain hyvällä tahdolla, nykyisin paljon tukevampaan Moleskinen sidottuun muistioon. Merkitsen muistiin vain katsotun elokuvan päivämäärän ja nykyisin myös katseluformaatin (en edes muista milloin aloitin tämän)  sekä mahdollisen tapahtuman (leffafestarit).

Aloitin myös tänä vuonna Letterboxd-tilin, mutta katseluvauhdillani en ole muistanut montaakaan nimekettä sinne enää lisätä muistikirjaan kirjaamisen jälkeen. Taisin miettiä tiliä rakentaessa että pistän tilille vain elokuvat joita tahdon nostaa esille (Letterboxd ilmeisesti vieläpä on blokannut mahdollisuuden lisätä aikuisviihde-elokuvia tai muita tarpeeksi epämääräisiä nimekkeitä), mutta en sitten olekaan muistanut lisätä melkein mitään. ¯\_(ツ)_/¯

Muistikirja ei onneksi ole ainoa paikka missä pidän katselutietoja. Siirrän tietoja myös "kotisivuilleni", kunhan jaksan/pystyn/muistan päivittää listaa. Sain nyt vasta viime vuoden tilastot päivitettyä, kolme kuukautta vuoden vaihtumisen jälkeen. Viime vuoden älytön nimekemäärä myös ehkä vihjaa miksi: copypastean tekstitiedostoon elokuvien IMDb-tunnistenumeron, alkuperäisen nimen, vuosiluvun ja katsomispäivämäärän (sekä valinnaisia tietoja). Kaverini rakentama python-skripti kääntelee tietoja tiedostossa haluamaani järjestykseen ja laskee nimekemäärän per vuosi.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

This is how a near week at Pordenone looks at my film diary. I didn't write down the advertisements or the multimedia event. There's four titles in this spread that doesn't belong to the film festival (three after Pordenone and one in the middle). #filmfestival #gcm37 #filmdiary #traveling

Henkilön Sanna Hmm! (@sanha_matas) jakama julkaisu Loka 17, 2018 kello 1.43 PDT

Miksi ihmeessä sitten pidän vielä paperista muistikirjaa? Minulle se tuntuu olevan yksinkertaisesti helpoin tapa, enkä ole tähän mennessä lämmennyt millekään listaussivustolle (edes IMDb:lle, jossa minulla on parin tuhannen nimikkeen watchlist). Muistikirja vääntyy vaikka mihin omiin oikkuihin, eikä vaadi nettiyhteyttä toimiakseen. Muistikirja ei myöskään tipahda yhtäkkiä pois verkosta. Vain reissussa leffoja katsoessa teen väliaikaisia tiedostomuotoisia leffapäiväkirjoja.

Ehkä kaikista oudointa omasta mielestäni tässä kirjaamisessa on, etten kirjaa mitään katsottavista itsestään - ei plussia tai miinuksia, tai muita fiiliskommentteja. Yleensä muistikirjasta verkkoon tietoja siirtäessä muistan melkein kaikista katsomistani jotain ja olen yrittänyt vähentää joka vuosi elokuvien katsomista järjettömästi toinen tai jopa kolmas ruutu sylissä (katson suurimman osan elokuvista kotona), koska näistä "kokemuksista" ei yleensä jää mieleen melkein yhtään mitään. Lisäksi muistikirjassa pysyvät elokuvien katsomisformaatit, ellei niissä ole jotain supererikoista (säestys, erikoisnäytös tai erikseen huomioitava versio).

Mutta siis, viime vuosi. Pystyn laskemaan vielä erikseen kuinka monta sataa 801 nimikkeestä oli lyhytelokuvia (192 kpl!), mutta ei niitä ainakaan pitäisi olla yli puolta. Puoletkin tarkoittaisi ihan hyvää 400 pitkää elokuvaa per vuosi, joka tuntuu minulle olevan ihan leppoisasti saavutettava määrä neljäntoista tilastointivuoden perusteella. Vuoden ihan viimeisinä päivinä spurttasin tarkoituksella huomatessani että uuden satasen rikkominen olisi ihan saavutettava päämäärä - silloin katsoinkin tarkoituksella Yle Areenan lyhytelokuvasarjan kokonaan.

Normaalisti lyhytelokuvia kertyy etenkin varhaisia elokuvia katsoessa, vaikka niiden määrittäminen nykyajan termeillä lyhytelokuvaksi hiertääkin väärään suuntaan. Osa elokuvateattereiden näytösrakenteen kehittyessä olikin alkukuvia ja Suomessa veronalennuskuvia: ihan ensimmäiset elokuvat olivat "lyhyitä" meidän näkökulmasta katsottuna, mutta eivät aikalaisten mielestä. Näytöspotpurreissa parin minuutin leffat olivat ihan oikeita leffoja, kun pitkän elokuvan käsite ei ollut vielä syntynytkään. Viime vuonna kävin ensimmäistä kertaa Pordenonessa mykkäelokuvafestivaaleilla ja Orionissa katsomassa useamman koostenäytöksen, mikä näkyy myös "lyhyiden" elokuvien nimekemäärässä.

Tänä vuonna aion katsoa vähemmän elokuvia. (naurua, köhimistä ja rykimistä tähän väliin)

Ehkä 500, tai 600 nimekettä olisi sopiva määrä. Tähän mennessä en muuten ole yhtenäkään tilastointivuonna katsonut kuuttasataa nimekettä, sitä ali monesti ja nyt ensimmäistä kertaa enemmän.