Teksasin Moottorisahamurhaaja on kuin tiivistys elokuvapuheista Suomessa 80-90-lukujen vaihteessa, videolaista ja sen ympärillä pyörineestä keskustelusta elokuvien väkivallasta. Elokuva tulee niin monessa paikkaa esille ja monilla nimillä (typoilla ja väärin suomennettuna), että sen voi ilmaista olevan koko sensuuri- ja väkilvaltakeskustelun ydin.
Keskustelu videosensuurin tarpeesta alkoi Suomessa muiden maiden jälkimainingeissa, isoimpana puheiden käynnistäjänä toimi Iso-Britannian sekoilut "video nasty"-listojen ja kristittyjen bannivaatimusten kesken - luullen että yksittäisiin murhiin ja pahoinpitelyihin oli syypäänä tekijöiden näkemät elokuvat enemmän kuin tekijöiden jo aiemmin seonnut mieli. Suomessa ei sentään vaadittu "pahojen elokuvien listaa", mutta samanlainen (mutta tiukempi) videolaki säädettiin 1986 (voimaan seuraavana vuonna). Ja Teksasin moottorisahamurhaajan lainaaminen alkoi...
Harmi etten ole nähnyt mistään ohjelmapätkää videoväkivalta- keskustelusta vuosien takaa, johon oli leikattu kaikkien sillä hetkellä saatavien goreleffojen parhaat kohdat irti kontekstistaan ja tietty mahdollisimman sairaan näköiseksi yhdistelmäksi: "lapset, sulkekaapa ne silmät seuraavaksi kahdeksi minuutiksi". Taatusti samalla tavalla, miten Rikosraportin Saatananpalvontajuttuun oli liimattu Prodigyn hurjannäköistä laulaja Keith Flintia täysin irti kontekstistaan ja omasta musiikkityylistään. Moottorisahamurhaajaamme nimittäin käytettiin melkein samalla tavalla aina esimerkkinä "pahasta kauhuelokuvasta, joka tulee kieltää ikuisiksi ajoiksi". Aika pitkään, ja elokuvatarkastamon johtajan vaihtumiseen kestikin, että elokuvan sai nähdä laillisesti kankaalta.
Moottorisahamurhat. Verikosto. Labalalaa. (aivokatko)
Kultainen moottorisaha oli Gorehound- lehden palkinto vuosittain työstä uuden elokuvatarkastuslain puolesta. Ed Gein olisi ollut varmasti ylpeä, jos olisi tiennyt mihin hänen äidinkaipuunsa johti populaarikulttuurin puolella.
Niin, ja alkuperäinen elokuva kannattaa katsoa aina. Siinä on hyvä tarina, tyly lopetus, upea musiikki ja omalaatuinen kuvaus. Uusversioille en anna mahdollisuutta (vaikka tahtoisinkin nähdä kakkososan alkuperäiseen elokuvaan, jossa taas ei ole mitään haudanvakavuutta jäljellä). Ja Deranged.
Voisin jatkaa tästä vielä ikuisuuksiin, mutta nukkumaankin olisi päästävä, vieläpä herättävä ennen puolta päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti