Aloitussanat

Kröhöm.

Huomasin jo lapsena pitäväni elokuvista paljon enemmän kuin värityskirjojen värittämisestä. Vanhemmiltani saamani elokuvallinen sivistys ei vain ollut päätähuimaavaa, joten olen yrittänyt nyt ottaa vahingon takaisin. Oikeastaan vasta syksystä 2002 lähtien jolloin muutin opiskelemaan Joensuuhun, olen voinut omistautua kunnolla vain katsomiselle enkä miettimiseen mistä niitä saisin. Kiitos paikallisen kirjastolaitoksen, oikein mikään paitsi 10 elokuvan lainausraja ei ole tullut vastaani. Tosin harvinaisempien elokuvien katselu on ollut aina vähän kiikunkaakun: mistä elokuvia ja mistä tuttavia jotka suosittelisivat jotain.

Nyt, viisi vuotta myöhemmin asunkin Helsingissa tarkoituksena tehdä graduni kauhuelokuvapuheista suomalaisessa elokuvalehdistössä ja kirjallisuudessa (vuosien 1985-1995 välillä) vihdoinkin loppuun. Ja elokuvat vieläkin saavat silmäni hehkumaan. Eihän se rakkaus minnekään ole tippunut.

Tämän blogin tarkoitus on toimia sivumuistiinpanoina gradulleni, sekä muille projekteille.