Gradu mänöö eteenpäin, mutta vielä vähän liian hitaasti. Tekstiä kun pitäisi saada varmaan kymmenen sivua viikossa, että voisin sanoa että Hollantiin 14. päivä ensi kuuta lähtiessä olisi runko valmis loppuhiontaa varten. Tällä hetkellä sivumäärä on arvioidusti jossain 35 paikkeilla, mutta nou worries koska tiedän olevani tarpeen vaatiessa hyvinkin ripeä ja tehokas kirjoittaja. Deadlinesta pitäisi vain pitää visusti kiinni ja huithait välittää osatöiden tekemisestä tai mistään muustakaan elämästä. Mutku, aina tässä näitä hidasteita piisaa.
Graduntekemisen kootut vaihtoehdot:
- siivoaminen
- ruuan laittaminen (tästä on kyllä vähän mahdoton yrittää päästä veke)
- nettisurffaus: foorumit, irc-galleria, last.fm -stalkkaus, LJ:n kaverisivun päivittäminen monta kertaa minuutissa
- lehtien lukeminen (kiitos äidille joka tilasi passelisti Aamulehden näytetilauksen)
- television katsominen (hämmentävästi huomaan katsovani ohjelmia joihin en normaalisti koskisi pitkällä tikullakaan, sunnuntaiaamuna kymmeneltä sisustusohjelmia anyone?)
- kirjahyllyn järjestely
- kaiken muun suunnittelu (lupaavan yksiön hakeminen, avointen työpaikkojen selaaminen)
Avain onneen on tuntunut olevan aamutyöskentely vähän ennen töihin lähtöä, ilalla on vieläkin hinku saada jotain aikaiseksi mutta tietty sitten on sen verran väsynyt ettei oikeasti meinaa jaksaa tai juoksevat asiat (ks. ed.) vievät ihan liikaa aikaa ennen nukkuma-aikaa. Voisiko ihminen elää kuukauden ilman unta? Ongelmallista on myös se, että pidän kirjoittamisesta yöllä ja päivätyöni kassaduunarina on tietenkin nimensäkin mukaisesti päivällä. Joko unta ei saa palloon irkkauksen ja Skypeilyn takia, tai sitten ei edes huvittaisi jonkinmoisen inspiraation saatua. Ratkaisuna vain kofeiinia suoneen ja ankaraa näppäimistön hakkausta niin kauan kunnes nenä iskee näppäimistölle?
Kivaa on kuitenkin välillä ollut, vaikka suurimmaksi osaksi vieläkin hävettää suunnattomasti tekemisen jahkailu näin pitkään. Olisin varmaan saanut urakan pulkkaan jo vuosi sitten jos olisin kiskonut itseäni niskasta, mutta en taas muista miten olisin muun elämäntilanteen kannalta jaksanut. Vaikka näyttäisikin että olen lorvinut pari viimeistä vuotta tekemättä yhtään mitään (gradun suhteen), niin uskon olevani jo nyt vähäsen terveempi ihminen kuin kolmisenkin vuotta sitten. Sitä on parantanut etenkin edes jonkinmoisen itseluottamuksen kasvaminen siitä mitä tahdon tehdä ja mihin pystyn, vuosi sitten varmaan pakoilin ihan kaikkea valmistumista ja elämäntilanteen muutosta kaikin voimin. Nyt tuntuu edes vähäsen, että osaan kirjoittaa ja tiedän mistä kirjoitan, vaikka olenkin aika totaalisesti unohtanut lukemani teorian gradua varten. No, ehkä ehdin vielä. Missähän se ohje kahden viikon gradua varten olikaan, se tulee kohta ehkä tarpeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti